Vihdoin ja viimein pienoinen hengähdystauko, joten varautukaa kahteen kilometri postaukseen. Ja oon nyt kyllä niin laiska etten jaksa mitään kuvia muokata, isken ne vaan tähän.
Kirjottelin viimeksi muistaakseni Helsinki-Vantaan lentokentältä, joten jatketaanpa siitä... Kolmen tunnin lento Pariisiin meni kivasti nukkuen, ja koneessa oli ihana stuertti (jenna älä kato mua), joka kyselikin että mihin ollaan menossa ja mitäs kaikkea. Pariisin pää oli yhtä hel-vet-ti-ä. Oikeesti. Ei enää koskaan. Päästiin ulos koneesta, eikä tietty yhtään missä ollaan. Kyseltiin varmaan viideltä eri ihmiseltä että mistä päästään tähän ja tähän terminaaliin ja random ohjeiden jälkeen löyvettiin ittemme pihalta. Kadulta. ööö??? Toisella puolella niitä teitä nähtiin meijän terminaali, joten me reippaat suomalaiset otettiin ja kipitettiin laukkuinemme siellä tiellä sitten. Ei paha. Päästiin sisälle ja passintarkastukseen, ja turvatarkastuksiin. Aika ei onneks vetäny ollenkaan tiukille, siinä vaiheessa ku päästiin sisälle, boardingin alkuun oli joku 10 min ehkä.... No, jonotettiin about ikuisuus, päästiin turvatarkastukseen, Jennan laukku vedettiin tarkempaan tarkastukseen ja arvatkaa oliko siinä jonoa? No oli... Vihdoin päästiin niistä sitten, ja eiku ettimään oikeeta porttia, täsä vaiheesa aikaa koneen lähtöön joku 10 min, kuumottiko? Todellakin. No, juostiin pitkin kauppoja ja katuja ja PÄÄSTIIN MEIJÄN PORTILLE ja oltiin vikat, mut ehittiin! Kaheksan tuntia koneessa meniki nukkuen ja syöden. Turbulenssiakaan ei juurikaa tainnut olla, joten ei tarttenu pelätä henkensä puolesta. Mä ja Jenna istuttiin tosiaan vastakkaisilla puolilla konetta joten juttuseuraa ei kamalasti ollu, paitsi mitä nyt välillä juttelin vieressä istuneen miehen kanssa koneen ruuasta. Sienipiirakka. Harmaa taikina. Enough said.
JFK:lle kun päästiin, haettiin laukut, sit mentiin jonku viranomaisen luo että päästään maahan, meiltä otettiin sormenjäljet ja kuvat ja kysyttiin pari kysymystä ja voila, sit mentiin laukkujen tarkastukseen aka annettiin custom lappu jollekki miehelle ja oltiin all done... Tähän meni ehkä joku 10 min, ja normisti siihen voi mennä yli tunti? En tiiä... No, päästiin pois sieltä ja kuskia ei näy missään. Aikamme ooteltua Jenna soitti koululle ja jonku ajan päästä kuski tuliki. Saatiinko hypätä autoon ja relata? Ei. Raahattin laukkujamme 8 terminaalista 1 terminaaliin (joo joo mentiin junalla) ja haettiin pari itävaltalaista ja puolalaista ja päästiin lähtemään.
Kentältä koululle oli matkaa jonku puolentoista tunnin verran ja autossahan ei ollu AC:ta... Moro! Oli lämmin. Koululla meitä oli vastassa CC:n työntekijä, saatiin huoneiden avaimet ja TADAAA meikä pääs kolmanteen kerrokseen! Ei hissiä, jyrkät portaat. Oli kivaa. No, anyway, mun huoneessa oli mun lisäksi saksalainen ja kolumbialainen. Huoneet oli jaettu sen mukaan, että mihin päin USA:ta on menossa. Asetuttiin aloillemme ja illalla oli jonkun näkönen infomeeting ja syötiin pitsaa. Ei ollu niin hyvää ku suomessa :( Siitä aika suorilta mentiin nukkumaan, koska väsytti iiiihan älyttömästi.
Nukuin tosi huonosti, ne sängyt oli tosi kovat ja huoneessa kuuma koska, ding ding ding, ei AC:ta! Jonkun näkösiä tuulettimia oli muttei ne ollu häävejä. Heräilin parin tunnin välein ja jostain viidestä olin sitte hereillä siihen asti et menin puol seiska suihkuun yms. Kasilta alko tunnit, ja meidät oli taas jaettu sen mukaan, että mihin päin mennään. Meidän ope Tara, oli ihan huippu!!! Se ei ollu semmonen tylsä jaarittelija, vaan se kerto tosi kivasti kaikki jutut ja kerto hauskoja tarinoita sen perheestä ja tutuista, joten tunnit ei ollu yhtään tylsiä. En nyt enää muista kyllä, että mitä kaikkee käytiin läpi minäkin päivänä, mut käytiin läpi kaikkee sairauksia, mitä kaikkee lasten kanssa voi tehä yms, ja että never shake a baby! Ruoka oli ihan kamalaa, mutta sellasta se on. Tunteja oli johonkin puol kuuteen asti varmaankin, ja sitte oltiin free, ja lähettiin ruuan jälkeen käymään ruokakaupassa, johon käveli joku 15 min.
 |
| täällä me nukuttiin! |
 |
| ainut hyvä tässä ruuassa oli toi oreokakku. nami. |
Ainii, ostettiin Liisin kanssa tuolta ruokakaupasta semmosta purkkaa, mitä voi puhaltaa sellasella pillillä. No, siinä vaiheessa ku Liis laitto sitä suuhun, hoksattiin lukea ohjeet, ja kappas: ''NOT a gum. Do not eat.'' Oops... Nojoo, se oli ehkä turhin ostos ikinä, ei saatu sitä toimimaan kunnolla.
7
Noi training schoolin huoneet oli kyllä jotain täyttä rakkautta...
 |
| tokan illan selfie ja kunnon laukut silmien alla, ei oo enää vaan pussit... |
Keskiviikkona meillä oli taas tunteja, yks workshop ja pari seminaaria illalla, ekassa iiihana poliisi John muistaakseni taisi olla nimeltään, kerto meille personal safetysta ja kaikesta tällasesta, ja se oli ihan huippu, ois helposti jaksanu kuunnella vaikka kaks tuntia. Tokassa meille kerrottiin vähän ajamisesta yms, ja vasta yheksältä illalla oltiin ns vapaita, ja taisinpa taas mennä suorilta pehkuihin!
Teen torstaista ja perjantaista erillisen postauksen, koska NYCistä on sen verran kuvia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti