2 months and 22 days

Nyt, kun lähtöön on aikaa enää noinkin vähän kun kaksi kuukautta ja kaksikymmentäkaksi päivää, otin tehtäväkseni pistää tämän pienoisen nettipäiväkirjan pystyyn. Jos tänne eksyy joku, joka mua ei entuudestaan tunne, saatte ensin lukea tylsää faktaa minusta. Olen Riina, 19-vuotias, kevään 2013 ylioppilas ja edelleen hieman hukassa. Kesäkuussa lähden au pairiksi kolmelle lapselle Marylandin osavaltioon. Olen liian investoitunut tv-sarjoihin jotka käsittelee ihmissusia ja time lordseja. Mää puhun liikaa ja liian nopeasti ja mulla on huono (eli huikea) huumorintaju. Oon erittäin huono kertomaan mitään ittestäni, siksipä joskus ehkä teenkin sellaisen liian perus ''and that's who i am'' postauksen, joka löytyy about jokaisen tulevan/nykyisen/entisen aupparin blogista. Enkä mä aio olla poikkeus. Koko elämäni olen asustanut pienessä kaupungissa Pohjois-Pohjanmaalla, mutta jo pidemmän aikaa on kytenyt hinku päästä kauemmaksi. Ja nyt sen teen. Huhhuh.

Ajatus au pairiksi lähtemiseen syttyi lukion alussa, kun eksyin lukemaan erään au pairin blogia. Abivuonna hain ohjelmaan, väsäsin hakemusta ja luin kirjotuksiin sivusilmällä, ja mut hyväksyttiin. Kävin tekemässä kirjotukset ja löysin perheen, joka halus mut, ja jonne mä halusin. Perheen silloinen (ja vielä hetken nykyinen) au pair päättikin sitten jatkaa vuotta, joten enpäs päässytkään tähän perheeseen. Voin kertoa että ei naurattanu. No, perheen äiti, bless her soul, laittoi mulle viestin että ne tykkäs musta älyttömästi, ja että jos vielä olen halukas, enkä nyt perhettä löydä, olen enemmän kuin tervetullut heidän luokseen vuoden päästä. Vastasin, että kuulostaa hyvältä, ja ollaan yhteyksissä. Sen jälkeen olikin kaikenlaista hässäkkää, ylppärijuhlat, stressiä, ja perhematcheja. Mikään perheistä ei oikeen vaikuttanut mulle sopivalta, ja kallistuin enemmän ja enemmän ekan perheen ehdotukseen. Kesän tullessa loppuun laitoin Cultural Carelle viestiä, että tällaista puhetta oli ekan perheen kanssa, ja että katsellaanko asiaa lähempänä sitten vuodenvaihteessa? Ja näin tehtiin. Syksyn alussa stressasin yleisestä elämästä, koska kouluihin en päässyt. Lukuvuoden alussa päädyin vahingossa töihin paikalliselle yläasteelle, sijaiseksi siis, ja siellä vierähtikin aikaa ihan mukavasti mukavien oppilaiden ja työtovereiden seurassa, lokakuussa musta tuli kummi ihanalle pienelle pojalle, ja marraskuussa vietettiin mun 19-vuotissynttäreitä hyvällä porukalla. Joulu ja uusivuosi vierähti perheen ja ystävien parissa. Kevätlukukauden alettua jatkoin töitä, ja helmikuussa ekan perheen äiti kyseli, vieläkö olen halukas tulemaan, ja kyllähän mä olin. Osa saattaa pohtia että onko fiksua pitää kahta välivuotta opiskeluista, mutta tiedän 100% varmuudella että jäisin katumaan niiin paljon, jos en lähtis, koska oon niin kauan kuitenkin halunnut lähteä. Joten eikun hommiin. Pirauttelin CC:lle, ja kävikin ilmi että mun pitää hakea ohjelmaan uudestaan, koska hakemukset on voimassa vaan vuoden tai jotain. Ihan järkeenkäypää. Niinpä täyttelin tuskallisen pitkät hakemukset ja muut uudelleen. Perhe nappas mut extranetistä saman tien, kun olin valmis. Fiilis oli huippu. Olin mini-lomalla Levillä mun kaverin Sailan kanssa viimeviikonloppuna, ja sillon mulle soitettiin USAsta, ja varmistettiin mun isäntäperhe & lähtö. Oli niiiin surrealistista. Lähetin hosteille intoiluviestiä ja takaisin tulikin viesti miljoonilla huutomerkeillä höystettynä, fiilikset oli ilmeisesti siellä päässä samat kun mulla!

Mutta. Mun hostperhe asuu Marylandissa, ja siihen kuuluu hostmomin ja hostdadin lisäksi kolme hostlasta; 8-vuotiaat kaksostytöt ja 10-vuotias poika. Ja koira. Kaikki perheenjäsenet vaikutta niiiin huipuilta, ja lasten kanssa on muunmuassa yhteisiä harrastuksia. Innolla ootankin, pääsenkö amerikkalaiselle partioleirille!

Seuraavaksi sitten viisumia ja muuta. Ääääk!

Stay tuned!