Miten raastavaa viisumihakemuksen tekeminen voikaan olla? Okei, mulla oli selkeät ohjeet hakemuksen täyttämiseen, mutta kerran kun se paniikki iskee niin kaikki järki katoaa. Ja ehkä tällä kertaa opin myös sen, että tarkista kaikki maholliset jutut etukäteen (kiitos äiti). Passin tyyppiä kysyttäessä meikäläinen menee johonkin silmittömään paniikkiin enkä tajunnut passin tyypin olevan tavallinen, koska enhän mä (vielä/valitettavasti) ole diplomaatti enkä virkamies. En myöskään muistanut, että hakemukseen tarvitsee kaks eisukulaista vahvistamaan, etten oo menny syöttelemään sinne ihan puuta heinää... Eikun kyselemään. Sain hakemuksen tehtyä, naureskelin mielenkiintoisille kysymyksille (ei, en ole menossa usaan voidakseni harjoittaa prostituutiota. ei, en aio rahoittaa terroristeja. ei, en ole suorittanut kansanmurhaa. kai?) kunnes tuli kohta, missä piti tulostaa vahvistussivu. Meijän tulostimessa ei oo mustetta. Sain pienen hermoromahduksen. Ajattelin, että okei, huomenna töiden jälkeen käyn ostamassa väripatruunoita että saan sen tulostettua. Sitten tajusin, että ohjeissa hienosti kerrottiin, että vahvistussivu pitää tulostaa lasertulostimella (miksei normitulostin käy?) eikä meidän tulostin oo lasertulostin.
Mun elämä oikeesti.
Nyt sormet ja varpaat ristiin että saan sen jossain tulostettua. Ei tarviis olla näin vaikeeta. Nyt vaan Riina silmät kiinni, hengitä syvään ja mieti tulevaa vuotta.
Taidan huomenna ottaa ja maksaa viisumikäsittelymaksun (jos osaan) ja varata haastatteluajan (jos osaan).
Ja pitäis ehkä tehdä jonkunnäkönen banneri tähän. On sen verran ankeen näkönen....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti