Viikko on nyt vierähtäny rematchissä, ja tulinpa nyt ilmoittelemaan, että MULLA ON UUSI PERHE. Elämä hymyilee jälleen. Yllättäen paljon tuli perheitä, ottaen huomioon että on maaliskuu, ja mä voin olla vaan sen nelisen kuukautta, ja yllättävän monen kanssa juteltiin, kahden kanssa skypeiltiin (toinen näistä siis mun uusi perheeni).
Tän perheen kanssa mätsäännyttiin maanantai-iltana, ja perheen hostmama laittokin heti mulle sähkäriä, emailtiin ja sovittiin että mä soitan sille sitten seuraavana päivänä. Juteltiin puhelimessa aikas kauan, ja mulla oli hyvät fiilikset. Tarkotus oli skypeillä illalla niin että saisin moikattua lapsia myös. Siellä oli jotain hässäkkää, eikä ehdittykkään skypeillä. Sovittiin, että soitellaan kuitenkin taas seuraavana päivänä, ja aamulla hostmama soitti ja juteltiin taas, ja illalla skypeilin lasten kanssa, ja sit vielä juteltiin tän hostmaman kanssa. Se jutteli illalla mun nykysen hostäiskän kanssa, ja tänään sitten soitettiin uuden hostmaman kanssa, joka kertoi että haluais mut sinne niille, jee! Vähän oli jännässä että miten käy, mun paikasta taisteli mun kanssa toinenkin tyttö, joka ois voinu olla tyyliin vuoden versus mun nelisen kuukautta, mut hei, mä en valita ;-)
Sunnuntaina otetaan siis suunta kohti uutta perhettä, en ollu yhtään valmistautunu lähtemään jo nyt (tiesin, että tää perhe tarttee aupparin viikonloppuna, mut to be honest olin melko varma et ei ne mua kuiteskaan haluu.. pessimisti ei pety!), niin menin tietty tilaamaan mun ukulelelle kotelon kun ei vielä ole, ja tilasin hajuveden kanssa. MRRRRH. Ukulele kotelon pitäis tulla huomenna mutta enpä usko että posti täällä lumikaaoksessa kulkee, joten pitänee pyytää hostäiskää jeesaa et saadaan ne mulle.
MUTTA. Ootte kuitenkin kaikki ihan dying to know, niin päästän teijät tuskistanne. En muuta kauas, mun uus perhe asuu ihan DC:n rajalla, about 15 minuutin metromatkan päässä DC:n ytimestä, täällä Marylandin puolella. Perheessä on äiti, 13v tyttö ja 9v poika. Lapset vaikutti Skypessä tosi mukavilta, ja oli tosi kiva jutella niille. Hostmama vaikuttaa kans ihan huipulta, ei ollu yhtään kiusallisia hiljasia hetkiä puhelimessa, ja uskon ja toivon, että tullaan hyvin juttuun. Tähän mennessä ainakin!
Tosi haikein mielin täällä kyllä, yks työpäivä täällä enää, ja tavaroita on jo pakkailtu. Lapsia tulee kamala ikävä, vaikka ne on välillä kamalia riiviöitä, mutta oon mä kuitenki niitten kanssa 8kk ollu, ja se on kuitenki pitkä aika. Hostäiskää ja -iskää tulee kyllä ikävä kans. Onneks ei asuta kaukana, että toivottavasti mä noita vielä nään. Ehkä. Toivottavasti.
Mun brunch bunch tyttöjä Emmaa, Kathrinee ja Martinaa tulee kans ikävä, mutta onneksi metrot kulkee suuntaan jos toiseenkin. NYYYH. Tyttöjä tulee kyllä kova ikävä.
Anyway, täällä tulee lunta ku sanonko mistä, snowdayta on snowdayn perään, lapset on ollu yhden päivän tällä viikolla koulussa, mutta! Jaksaa jaksaa.
Seuraavan kerran tuleeki asiaa sitten varmaan uudesta perheestä ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti